”Röhjäkkä” kylä nimeltä Röhö

Julkaistu 18.9.2019

Röhön sukujen historiaa ja vaimojen avioitumiskäyttäytyminen

Röhö eli Röhönkylä (ven. Regozero) on entisen Uhtuan volostin pohjoisin kylä. Kansan käsityksen mukaan Röhö sijaitsi aikoinaan Lappia vasten (Engelberg 1912: 98). Tässä voidaan esimerkiksi mainita, että vuonna 1591 Kemin suurpitäjä rajoittui luoteessa Metsä-Lappiin (MPIK: 326), mutta Röhö sijaitsee noin 15 km tuon vuoden rajasta ja täten voidaan olettaa, että käsitys Röhöstä pohjoiseen sijaisevan alueen kuulumisesta Lappiin on melko vanha.

Perimätiedon mukaan kylän perustajana oli Röhjä(kkä)-niminen mies, joka on tullut Vienaan Suomen puolelta Kainuusta 1600-luvun loppupuolella (KH 1991, nro 5-6, s. 96). Voidaan olettaa, että kylä sai nimensä juuri perustajan köllin mukaan. Karjalan kielessä on esimerkiksi verbi röhöttää (vrt. muata röhöttyä) ”lojua”. Samalla on myös karjalankielinen sana röhö merkityksessä ”rähjys (ihmisestä)”. Köllin olemassaolosta kielii mm. tieto vuodelta 1618. Silloin Käkisalmen läänissä Kiteen pogostassa Niinikummun kylässä asui Griska Ivanoff Röhö (AKH I, 348). Täten ei saa sulkea pois mahdollisuutta, että kylän perustaja olisi voinut olla karjalainen, joka esimerkiksi muutti ensin Käkisalmen läänistä Ruotsin puolelle ja vasta sitten Vienan Karjalaan. Mainitaan tässä, että osa perimätiedoista, jotka kertovat muutosta Suomen puolelta, voidaan selittää mm. sillä, että 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, jolloin huomattava osa muistitietoja on tallennettu, Käkisalmen lääni ja sen eräalueet olivat kuuluneet jo melkein 300 vuotta Ruotsin kuningaskuntaan. Täten tietoisina sukunsa lähtöpaikasta oppaat olivat voineet mainita kerääjille, että suku on lähtöisin Suomelle (Ruotsille) kuuluneelta alueelta eli yksinkertaisesti Suomesta. Tieto muutosta Suomen puolelta on myös hyvin mahdollinen, koska esimerkiksi Hyrynsalmen Luvankylässä on Röhölänranta, Kuhmon Vieksissä on Röhölänlammit. Sitä paitsi Röhölänkannas on myös Sonkajärvellä. Voidaan myös mainita, että Röhö(n)-alkuisia paikannimiä tavataan eri puolilla Suomea, mutta samalla Suomessa on vain kaksi Röhjäkkä-nimistä paikkaa, joista toinen on Ranualla ja toinen on Kurkijoella.

Tässä on ehkä myös mainittava, että karjalaiset kiusoittelevat usein naapureitaan erilaisilla pilkkanimillä. Nämä köllit olivat enimmäkseen jonkin kylän tai kylänosan asukkaisiin kohdistuvia. Röhöläisillä niitä oli muutama, mm. siiččapukšut (uhtualaisten mielestä), pane vettä maitoh, kyllä röhöläini šärpäy (haikolalaisten mielestä), puarmat (valasjokilaisten mielestä) sekä myös mäkärät että Röhö riepu ryhäjäy, kylkikylä kytsäjäy. Ne kertovat siitä, että Röhön asukkaita pidettiin aikoinaan köyhinä, pitkäveteisinä ja kyllästyttävinä ihmisinä. Samalla tämä oli kuitenkin sitä karjalaisten ystävällistä naljailua naapurikylien asukkaiden kesken, jossa ei ollut pahansuopaisuutta.

Kylässä asukkailta saatujen tietojen mukaan, kaikki Röhön suvut muuttivat tänne Suomen puolelta, mm. Puolangalta, Hyrynsalmelta, Vaalasta ja Taivalkoskelta (Kortesalmi: 292). Valitettavasti olemassa olevasta tiedosta ei saa selvää, missä kunkin suvun lähtöpaikka oli ollut. Koskien 1600-luvun lopussa olevaa Röhöä, kylässä asui yhteensä neljä sukua: Lukkujev (Лукъкуевъ), Gatejev (Гатеев), Tabojev (Табоев) ja Pullyrev (Пуллырев). Lukkujevien sukukunta oli tuolloin kylän suurin, mikä voisi kertoa myös siitä, että he ovat kylässä asuneet jo tuolloin pitkään. Kylä ei koskaan ollut suuri, parhaina vuosina siinä oli vain 20 taloa. Vuonna 1720 kylässä asui vain 50 vuotias Alekseij Vasiljev poikansa Faleleijn kanssa, sukuaan Luukkosia. 1745 Röhöön on kirjattu neljä sukua Luukkoset, Leontjevit, Gatejevit ja Tappijevit.

1780 luvulla kylässä asui jo useita perheitä. Yksi perhe oli kylään muuttanut Vuonnisesta 1763, nimittäin Petr Korkkonen. Lisäksi Vuonniseen muutti Röhöstä tuolloin 18 vuotias Nikula Leontiev. 1754 Röhöön saapui myös Lukin suku. Mistä he sinne tulivat – ei selviä asiakirjoista. Tätä sukua kuitenkaan ei enää tavoita kylässä 1811 jälkeen. Yhteensä vuonna 1782 kylään oli kirjattu 203 henkeä, joista kuollut, karannut tai otettu armeijaan 39 henkilöä.

Vuosina 1834-50 Röhössä asui yhteensä 69 miespuolista ja 65 naispuolista henkilöä, yhteensä 134 henkilöä. Suvut olivat (suluissa talon/suvun määrä) Larionov (2), Lazarev (4), Leontjev (3), Dmitriev – alkuaan Gatejev sukua (1), Lukkojev (4), Rensiev (1), Petrov (1), Tappijev (1), Danilov (1) ja Bogdanov (3). Jos näillä kaikilla oli oma talo, niin taloluvuksi tästä saataisiin 21. (Revisio 1834-50, Family Search tietokanta)

1910-luvulla kylässä asui seuraavat suvut Luukkoni (Lukkojev), Larini (Larionov), Levoni (Leontjev), Lauroni (Lazarev), Danilov, Petrov, Rensijev ja Tantiev (todennäköisesti virhe, ja pitäisi lukea ehkä Tappijev) (Röhö rk 1910)

Renžijev

1900-luvun alussa kylässä asui myös Renžijev (myös. Renžajev)-niminen suku (karj. Röyšy). Suku asui todennäköisesti kylässä ainakin 1700-luvun loppupuolella, koska tämän edustaja – Mikko Röyšy (s. 1830) – kertoi vuonna 1888, että hän kuului runoja omassa kylässä isältään ja isoisältään (Niemi 1921: 1167). Vrt. myös, että Pistojärven kunnassa oli Rönsälä eli Korpijärvi-niminen kylä. Rensijev sukua ei pystytä tämän hetken arkistolähteiden perusteella luotettavasti tutkimaan Röhössä kovin paljon taaksepäin. Vuonna 1811 Röhössä asui Kiril Vasiljev sn. 1789, jonka jälkeläiset ovat myöhempiin asiakirjoihin merkitty Rensijev sukunimisinä. Sukua asui ainakin tämännimisenä vielä 1900 ja 1910 rippikirjojen mukaan kylässä. Erikoista kuitenkin on, että Röhön revisiossa 1845-50 on mainittu, että Mihail Kirillov Rensijev olisi kirjoitettu kylän asukkaisiin vasta vuonna 1837. Kävikö suku välillä jossain muualla ja palasivat takaisin Röhöön?

Tabojev – Tappijev

Voidaan tässä mainita, että 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä kylässä asui myös muiden sukujen edustajat, mm. v. 1882 – Kollijev (karj. *Kol’l’oni), v. 1885 – Tappijev (vrt. ? 1678/79 Tabojev). Tabojevin alkumuoto saattaa olla Tapo(ni). Vrt. Kuhmossa asui karjalaistaustainen Tapolan-niminen suku (myöh. Tapio) (Wilmi 2003: 54,56,58). Myös Muhoksen Laitasaaressa asui varhain Tapio-sukua – mm. Antti Tapio sn. 1670. (laitasaari.fi/Tapio nro 26). Suomussalmen Vuokissa asui v. 1605 Paavo ja Matti Tapiot, jotka asuivat Vuokkijärven Kyllösen ja Pussilan talossa. Tapion suku häviää sieltä joksikin aikaa, kunnes palaavat takaisin Vuokin Pussilan taloon  (Kainuun manttaaliluettelo 1605). Röhön Tabejevin suku saattaa olla alkuaan Suomussalmen Vuokista Tapio sukua.  Lisäksi vuonna 1605 asui Kainuun Lammasjärvellä Tapolainen niminen suku. (Läntinen, Kainuun talonpoikaissuvut 1554-1713, s. 119). Röhössä Tabojevin suvun varhaisin kantaisä oli Ivan Pavlov Tabojev, hänellä oli kaksi poikaa Lazar sn. 1671 sekä Anufreij sn. 1673. Lazarin pojasta Kalina Lazarevista sn. 1713 suku jatkuu ja 1900 sekä 1910 rippikirjoissa sukunimi on muodossa Tappijev. Lazarilla oli myös toinen poika Feodor sn. 1710, mutta hän ei saanut miespuolisia jälkeläisiä ja suku hänen osaltaan sammui. Sisarensa Avdotja muutti miehelle Haikolaan. Anufrein jälkeläisiä oli Ilja Pafnutiev, joka oli Petrilän talon isäntä ja hänen jälkeläiset kirjattiin Petroveiksi.

Petrov-Petrinen

1900-luvulla kylässä asuivat myös Petriset (myös Penniset) eli Petrovit. Petrovien suvun kantaisä oli Vuonnisesta 1700-luvulla muuttanut Petr Petrov sn. 1690. Tämä Petr kuului Korkkosen sukuun sukututkija Ritva Rajander-Juustin mukaan. Petr sai myös pojan Petrin sn. 1760. Tämä Petri jäi kuitenkin vaille miespuolisia jälkeläisiä ja hänen sisarensa Feodosja Petrova sn. 1739 sai pojan Nikolai Iljinin sn. 1774. Feodosja mainitaan jo vuonna 1793 leskeksi. Tämän Nikolain jälkeläiset sittemmin käyttivät sukunimeä Petrov. Nikolain isä saattoi olla Ilja Pafnutiev sn. 1748 – sukujaan Tappijev, hän on ainoa Röhössä tuolloin ollut Ilja. Hänet rekrytoitiin armeijaan v. 1777 ja mahdollisesti sitten siellä poistui tuonilmaisiin. Näiden tietojen valossa Korkeaniemen Petrilän talon mieslinjainen suku Petrov nimellä on alkuperäiseltä sukunimeltään Tabojev eli Tappijev.

Lukkojev-Luukkonen

Ainoa tarkka asutustieto koskee Luukkosten sukua. Sen vuonna 1898 syntynyt edustaja kertoi, että Vienaan Kuusamon Kitkalta muuttivat hänen isänisänsä vanhemmat (Kortesalmi: 291). Viimeinen tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska tiedetään, että Luukkoset asuivat kylässä jo vuonna 1678/79: vrt. kylän vanhin Ivan Petrov Lukkojev ja kolme hänen poikansa Jakov, Kuz’ma ja Vasilij. Tutkimustemme mukaan Luukkosen suvun vanhin arkistolähteistä löydetty henkilö oli Lylyjärvellä v. 1609 asunut Eskill Luukkonen sn. 1597. (ruokakuntaluettelo v. 1609). Todennäköisesti tämän Eskilin jälkeläiset sitten myöhemmin levittäytyvät Paltamon emäpitäjästä mm. Kuusamoon viimeistään 1700-luvun alkupuolella. Kuusamon käräjillä mainitaan v. 1710 Christer Iisakinpoika Luukkonen. Christerin isä Iisakki on todennäköisesti sama kuin Kiannalla asunut Iisakki Paavalinpoika Luukkonen sn. 1658. Tämä Iisakki katoaa Kiannalta viimeistään vuoden 1713 jälkeen. Täten näin myöhäisen muuton vuoksikaan, ei Röhön Luukkoset ole voineet olla lähtöisin Kuusamosta. Todennäköisesti he muuttivat Röhöön huomattavasti aiemmin, ehkä suoraan Paltamon emäpitäjästä. Nimittäin Ervasti on kirjoittanut, että 1770 luvulla Kuusamon Kortesalmella asunut Orthe Savanpoika Luukkonen sn. 1705 oli kertonut perheensä menneen Karjalaan Suomussalmelta hänen ollessaan lapsi ja perhe oli kääntynyt ortodoksiseen uskoon. Hän on palannut viimeistään Karjalasta Kuusamoon v. 1727, jolloin hänet mainitaan Venäjälle menneen Bärsänin tilalla isäntänä. (Ervasti Oulun Sukututkijalehti 1978, nro 2, J. Kivelä 2016). Kainuun-Kuusamon ja Röhön Luukkosten ja Laristen (kantaisä – Ilarion Aleksejev Lukkojev sn. 1725) suvun sukulaisuudesta kertoo myös näiden sukujen edustajien DNA testit. Kuusamon Luukkosen suvun Orthe Savanpoika Luukkosen miespuolisen jälkeläisen Y-DNA testissä samaan isälinjaiseen sukuun tulee Ilarion Aleksejev Luukkosen sn. 1725 miespuolinen jälkeläinen. Lisäksi tätä sukulaisuutta tukevat myös lukuisat Family Finder testit henkilöistä, joilla on esipolvissaan Luukkosen sukua. Täten näiden perusteella tällä hetkellä sukua voidaan pitää täysin samana sekä Kainuussa, Kuusamossa ja Vienassa. (Vienan Karjalan DNA projektin tulokset). Luukkosten suvusta polveutuu Röhössä myös Lazarevien suku, sillä Ilarion Aleksejevilla (Lukkojev) oli veli Lazar, joka aloittaa Röhön Lazarevien sukuhaaran. Kenties tämän Luukkosten suvun muutosta Kainuusta kertookin artikkelin alussa mainittu perimätieto asutuksen saapumisesta Suomesta Kainuusta?

Levoni -Leontjev

Röhön Leontjev suvusta on myös hiljattain valmistunut Y-DNA testi. Sen perusteella näyttäisi siltä, että Röhön Leontjevit, Vuokkiniemen Vazarajevit ja Kirillovit ja Repolan Uhtuan Mitrofanovit olisivat samasta kantaisästä. Kantaisä kaikille näille suvuilla voisi mahdollisesti olla Ivan Ivanov sn. 1646 Repolan Uhtua, hänen poikansa Vasilin poika Leonteij sn. 1711 aloittaa Leontjev suvun Röhössä. Joten tästä voisi päätellä, että Leontjevien suku on jossain vaiheessa siirtynyt Uhtualta Röhöön. Varovaisesti voisi ajatella, että näiden kaikkien sukujen alkuperäinen sukunimi olisi ollut Vazarajev.

Gatejev – Vasiljev/Dmitriev

Suvun kansanomainen muoto olisi voinut olla *Hati, esimerkiksi Hatiset (ven. Jakovlevit) asuivat 1900-luvulla Usmanalla. Gatejev suvun kanta-tuatto oli Timofeij Nikiforov Gatejev ja hänen pojanpoikansa Dmitreijn pojasta Vasilista jatkuu Röhössä suku nimellä Vasiljev sekä myöhemmin Dmitriev nimisenä. Tätä sukua siirtyi myös asumaan Petsamon Näsykkään.

Danilov

Danilov sukua Röhössä voidaan jäljittää pitävästi aina vuoteen 1763. Suku alkaa Petr Danilov (sn. 1719) nimisestä miehestä, jolla vaimona kiisjokelainen Solomonja Leontjeva. He saivat ainakin neljä poikaa Ivan, Nikifor, Leonteij ja Andrei sekä tyttären Paraskovjan. Ivanista ja Nikiforista jatkui suku kylässä. 1910 kylässä oli vain Ivanin leskivaimo tyttärineen, joten voi olla että sukunimi Danilov sammui kylässä, kun tyttäret avioituivat muihin sukuihin eikä miespuolista sukunimen jatkajaa ollut kummallakaan Petrin pojalla. Vuonna 1793 Danilovien talossa asui podvornik Ivan Stepanov (sn. 1719), hän mahtoi olla alkuaan Gatejev sukua. Danilovien alkuperäinen sukunimi jää selvittämättä.

Pullyrev

Pullyrev-nimelle ei tällä hetkellä ole varmaa kansanomaista muotoa, mutta voidaan kiinnittää huomiota, että Valasjoen kylän tienoilla on Pullinniemi ja Pullinlakši. Paikannimien alkuosan genetiivimuoto viitannee, että kyseessä on henkilönnimi. Täten ei saa sulkea pois mahdollisuutta, että Pullyrevit olivat voineet asettua asumaan 1700-luvun alussa tulevan Kiestingin volostin alueelle eli Valasjoelle. Tällä perusteella voidaan olettaa varovaisesti, että Pullyrev-sukunimen karjalankielinen muoto olisi voinut olla aikoinaan *Pulli. Tiedetään, että Valasjoella asuivat mm. seuraavat suvut, kuten Stepanaiset eli Stepanovit, Taraskoset eli Tarasovit, Vikulinit ja Vlasovit. Kaikille niille ei ole tallennettu omaperäistä suvunnimeä. Ehkä jokin niistä oli voinut kantaa 1700-luvulla Pulli-nimeä, mutta alkuperäisen suvunnimen jäätyään pois käytöstä sukua on voitu kutsua jollakin toisella nimellä, mm. esi-isän nimen mukaan. Tämä ilmiö on ollut hyvin yleinen Karjalassa, jos virallistamisen aikana 1800-luvulla kylässä käytetystä epävirallisesta sukunimestä ei tullut virallinen. Kuitenkaan Röhössä ei myöhemmässä vaiheessa esiinny tätä nimeä. 1678 tämän suvun ainoa jäsen oli Jakov Timofejev Pullirev, eikä hänellä ollut jälkeläisiä tuolloin.

Röhöläiset emännät 1700 –luvulla

Kartta Sari Maarit Karjalainen 2017

Vienan sukututkimuksessa on haastavaa tutkia naispuolisia henkilöitä, sillä heidät yleisesti kirjattiin asiakirjoihin vasta 1760. Tästä lähtien saamme jonkinlaista kuvaa myös röhöläisten miesten vaimojen kotipitäjistä.

Röhöläiset avioituivat useimmiten muilta paikkakunnilta kotoisin olevien naisten kanssa, mutta toki myös kotikylän tytöt kelpasivat talojen miniöiksi. Vaimojen sukuja on haastavaa selvittää, joten emme tähän tutkimukseen niitä alkaneet tarkemmin katselemaan. Eniten tietysti 1763-1782 välisenä aikana avioiduttiin röhöläisten tyttöjen kanssa (8), uhtualaiset neitsyet olivat seuraavaksi suosituimpia (6), myös Suvannosta (4), Pääjärveltä (3) ja Pistojärveltä (2) haettiin emäntiä. Muita vaimojen kotipaikkakuntia olivat Vuokkiniemi, Vaarankylä, Valasjoki, Jyvälahti, Vuonninen, Katoslampi, Jelettijärvi, Kiisjoki ja Sompajärvi.

Tarkastelimme myös tyttärien avioitumispaikkakuntia. Omaan kylään avioiduttiin, mutta myös muihin kyliin. Suluissa avioiden määrä muihin kyliin vuosina 1763-1782. Vaarankylä (3), Haikola (2), Uhtua (2), Suurijärvi (2), Suvanto (2), lisäksi näihin kyliin oli jokaiseen yksi avioliitto: Tiiksi, Paanajärvi, Pistojärvi, Valasjoki, Hämeenkylä, Jelettijärvi, Nurmilahti, Venehjärvi ja Vuokkiniemi. (Röhön revisiot 1763 ja 1782).

Tutkimukseen kuuluu myös talojen asujaimiston selvittäminen, mutta se on edelleen keskeneräinen v. 2019 lähteiden puutteellisuuden vuoksi.

Tutkijat Denis Kuzmin ja Sari Maarit Karjalainen alkaen 2017